PerusSuomi

Särkikalaongelma

 

Vesistöjen hoitokalastus ja kalanistutukset

Kalakantojen muutokset ja särkikalojen lisääntyminen Vesistöjemme kalalajisto on muodostanut merkittävän osan ihmisravinnosta vuodenajoista riippumatta. Ravinnon saanti on ohjannut asutuksen sijoittumista vuosituhansia. Eri kalalajeihin kohdistunut pyynti ja kulutus ovat muovanneet sekä vakiinnuttaneet kalalajien muutoksia. Saatavissa ollut kala on puolestaan ohjannut paikallista kulutustottumusta.

Viisikymmentäluvulta lähtien lisääntyneet palkkatulot ovat vaikuttaneet nopeasti ihmisten kulutustottumuksiin. Palkkatulot ovat siirtäneet elintarvikehankintaa kauppoihin. Ruoan helpottunut saatavuus on vähentänyt kotitarvekalastuksen merkitystä sitä mukaa, kun tulot ovat lisääntyneet ja kauppojen tavaralajitelma ja -valikoimat ovat laajentuneet.

Suurimmassa osassa Suomea särkikaloja on pidetty ns. roskakaloina, vaikka jossain simpunhätä- ja kiiskiskeittoa suorastaan ylistetään ja särkikalasäilykettä luullaan siiaksi. Kalakannat ovat muuttuneet. Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila piti Kokkolassa pitämässään puheessa terveellisen kotimaasta pyydettyn luonnonkalan tai täällä kasvatetun kalan käyttöä liian vähäisenä.

Vesistöjen kuntoa ovat rasittaneet peruskuivatuksenjälkeiset pelto- ja metsäojitukset. Samoin jo vakiintuneiden jokien ennallistamiset ovat tuhonneet kalojen elinalueita. Pauliina Louhen väitös-tutkimus osoittaa ennallistamishyötyjen olevan vähintäänkin kyseenalaisia. Voimistuneiden virtojen mukanaan kuljettama humus muuttaa kalojen elinympäristöä niin, että ne hakeutuvat uusille alueille.

Särkikalaongelma on paisunut tuhansissa järvissä ja merenrannikolla niin valtavaksi, ettei valtiolla ole varaa saada vesistöjä koskaan kuntoon nykyisin hoitokalastuskeinoin. Tuusulanjärven kunnostukseen on käytetty reilusti yli 7 milj. euroa eikä tuloksilla voida paukutella henkseleitä. Siitä syystä vesistöjen hoitokalastukseen ja kunnostukseen tarvitaan uutta ajattelua.

 

Rahoitusratkaisu

Hoitokalastussaaliin myyntitulojen verotus pitäisi rinnastaa marjojen poimintaan ja myyntiin, jolloin työ saattaisi kiinnostaa jo lopettaneita kalastajiakin. Huomattava osa hylje- tai särkikalaongelman vuoksi kalastuksen lopettaneista on työttömänä. Useimmilla heistä on toimintakuntoinen kalastusvälineistö vielä hävittämättä. Näiden kohdalla valtio säästäisi huomattavat summat työttömyyskorvausvaroista, kun hoitokalastussaalistulo olisi verotonta. Se saattaisi palauttaa kalastajia ammattiinsa ja houkutella uusia kalastajia.

 

Hoitokalastuksen ohjaus

Työt tehtäisiin hoitokalastukseen perehtyneiden ammattilaisten ohjauksessa. Saaliista kauppaa käyviltä vaaditaan normaali kirjanpito, josta selviää verottomasti myytävä ja verotuksen piiriin kuuluva kalatuotto. Hoitokalastuksen piiriin kuulumattomien lajien kaupasta maksettaisiin verot normaalisti.

Työllä olisi kiire, sillä osaavia hoitokalastuksen ohjaajia on maassa enää alle kymmenen. Muutamassa vuodessa hekin ovat ikänsä huomioiden haluttomia tai kykenemättömiä aloittamaan opastustoiminnan. 

Kalastusmatkailun tehostaminen

Hoitokalastusmenetelmää käyttäen saisimme vesistöjä kuntoon kalastusmatkailijoita kiinnostaviksi, sillä saalisvarmuus paranisi. Satsaukset vesistöihimme eivät muuta Kiinaan tai muualle alhaisempien kustannusten maihin.

Tulevaisuutta ajatellen tehokas kalastusmatkailun markkinointi pitäisi aloittaa välittömästi ja kehittää uusia kiinnostavia talvikalastusmuotoja. Vesistöt eivät lakkoile, jolloin investointeihin käytetyt varat ja toiminnan kustannukset ovat ennaltalaskettavissa.

Samalla elvytettäisiin kotitarvekalastusta sekä innostusta kalastusammattiin.

 

Kalan käyttö ravintona

Kotimaisen kalan kulutus on vähentynyt 2000-luvulla noin kolmanneksella, kun meillä tuontikalan kulutus on lähes kaksinkertaistunut. Kotimaisista lunnonkaloista syötiin eniten muikkua eli 0,58kg/henkilö. Tuomme maahan elintarvikekalaa ainakin 115 milj. kg/vuosi. Luonnonravinne-menetelmä tuottaa lajeista riippuen järvistä kalaa yli 30 kg/ha. Joidenkin lajien kohdalla saalismäärä on kaksin- jopa kolminkertainen.

Osallistun mieluusti kalakantojen palauttamiseen liittyvään jatkokeskusteluun sekä kalastusmat-kailun kehittämispohdintaan siinä laajuudessa kuin vesistömme yli 187 000 järveä ja pitkä merialueemme antavat mahdollisuuksia.

Alpo Ylitalo Kokkola

15.12.2016

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Särki säilykkeenä on mieletäni sardiinin veroinen.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Särkikalojen lisääntymiselle on neljä syytä.

1. Vesistöjen rehevöityminen, jossa suurin rasitus nykyisin tulee peltojen lannoituksesta. Teollisuus on ollut edelläkävijä ja kaupunkien jätevedenpuhdistuksestakin voi antaa jo tyydyttävän arvosanan useimpien taajamien osalta.

2. Suuriin petokaloihin kohdistuva pyyntipaine. Kalastuskulttuurissamme petokalat pyydetään niin pieninä, että isoiksi kasvaneille särkikaloille ei riitä harventajia. Silloin ne pääsevät lisääntymään entistä tehokkaammin.

3. Vesistöjen tummeneminen ja lämpeneminen. Särkikalat viihtyvät lämpimissä ja sameissa vesissä. Soiden ja metsien ojittaminen on lisännyt humuksen määrää huomattavasti. Tummat vesistöt puolestaan imevät tehokkaasti auringon lämpäsäteilyn.

4. Suomalaisen ruokakulttuurin keskittyminen lähes pelkästään petokaloihin, joka pitää särkikalojen saaliskuolleisuuden olemattomana. Silakka ja muikku ovat luontaisista lisääntyjistä ainoat poikkeukset. Siikahan elää vesistöissä lähes istutusten varassa.

Särkikalojen hoitokalastus on jossain määrin järkevää kalastonhoitoa, mutta sen varsinainen hyöty syntyy ravinteiden poistosta. Särkikalat pohjaa tonkiessaan myös lisäävät sisäistä kuormitusta, joka samalla vähenee.

Hoitokalastuksen saalis menee tällä hetkellä pääosin kompostiin. Jonkin verran ilmeisesti turkistarhoillekin, mutta niiden kalansaannista huolehtivat pääosin silakkatroolarit.

Merellä harrastettava poistokalastus, jossa tapetaan samalla kaikki rysiin uineet petokalatkin, taas on lähinnä ammattikalastajien tukijärjestelmän vuoksi kehitetty ympäristörikos.

Mainitsit, että Tuusulanjärven hoitokalastuksella ei ole juurikaan saatu tuloksia aikaan. Kyllä sillä on ollut merkittävää vaikutusta. Pelloilta jatkuvasti valuvia ravinteita poistetaan sekä kasvustoa niittämällä, että kalastoa poistamalla. Järvi ei ole lähes sataan vuoteen ollut näin hyvässä kunnossa. Suurin hyöty toki saatiin Järvenpään kaupungin lopetettua paskojensa laskeminen järveen. Nyt valtaosa jätevedestä menee Viikin puhdistamon meritunneliin. Vieläkään ravinnetase tulevien ja lähtevien ravinteiden suhteen ei toimisi lainkaan ilman hoitokalastusta.

Olisiko hoitokalastuksen verottomuudella sitten vaikutusta kiinnostukseen. Saattaisi ollakin. Oleellista olisi, että saataisiin syntymään kulutusta sille kalamassalle.

Jälleen mainittu Tuusulanjärvi on täysin poikkeuksellinen paikka. Kun hoitonuottaajat tulevat saaliin kanssa rantaan, niin vastassa on monikymmenpäinen aasialaisväestöstä koostuva joukko, joka lajittelee käytännössä koko saaliin jatkokäyttöä varten. Hoitokalastajien mukaan samanlaista hyötykäyttöä ei esiinny missään muussa kohteessa.

Hyvä, että särkikala kelpaa edes ilmaiseksi ihmisravinnoksi, eikä päädy kompostiin mätänemään. Suurin hyöty saataisiin epäilemättä ruokakulttuurin muutoksilla, mutta sen suhteen en omaa suuriakaan odotuksia. Ilman kysyntää markkinoilla ei verohelpotuksillakaan ole paljon merkitystä.

Käyttäjän veksi kuva
Veikko Kärkkäinen

Yksi asia, josta pitäisi keskustella on metsäojitukset. Ne ovat suurin syy järviemme veden tummenemiseen ja humuksen kertymiseen pohjaan ja kutupaikoille.
Kaikki suo-ojat pitäisi tutkia uudestaan. Osa pitäisi turhina laittaa umpeen ja lopuille pitäisi rakentaa saostusaltaat ja maasuodatus ennen niitten laskemista järviin. Muutoin järvien puhdistuminen ei edes pääse alkamaankaan.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Palisikohan hillasadot, jos hillanevoille kaivetut ojat tukittaisiin, kannattais kokeilla.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Palisikohan hillasadot, jos hillanevoille kaivetut ojat tukittaisiin, kannattais kokeilla.

Käyttäjän veksi kuva
Veikko Kärkkäinen

Varmaankin palaisivat muutamassa vuodessa.
Osa soitten ojituksista on aivan turhia, metsä niillä kasvaa kituliaasti ja hitaasti, eikä koskaan tuo kunnollista tuottoa kenellekään.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Metsän lannoitus pitäisi lailla kieltää (typpi+fosfori)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tuhkalannoitusta pitäisi edistää.

Käyttäjän ZeiEizh kuva
Juha-Matti Hakala

Matkailukalastusta, joo. Se on rahakas pisnes, mutta siihen noin yleisesti ottaen vaaditaan niitä kalojakin sen onnistumiseen. Ja se on Suomen ongelma. Toinen asia on kuinka niitä kaloja kalastetaan, eli mistä se raha tulee. Harva ulkomailta tänne kumminkaan tulee särkikaloja verkottamaan.

Aloitetaan hauki, ahven, kuha sektorista. Ihan hyviä saaliskaloja ja turistit tulisivat mielellään meidän vesille ja hienon saaristoon niitä kalastelemaan, mutta meidän oma suhtautuminen kalastukseen estää sitä paljon. Me halutaan laittaa joka kala mikä sieltä vedestä nousee saman tien pannuun. Turistit taas yleensä haluaa laittaa kalan kasvamaan vielä isommaksi ja lisääntymään, tätä Suomalainen taas ei ymmärrä, koska jokainenhan meistä on kalastanut sen 50 vuotta ja tiedetään itse kalastuksesta kaikki. Meidän mielestä ainoa oikea tapa on tappaa joka kala joka tulee veneen laidan sisäpuolelle ja vielä jos niitä saisi sen sata kiloa per keikka tapettua, niin aina parempi. Tulevaisuus ei Suomalaista kiinnosta, eikä kestävyys.

Anadromiset kalat on taas kaikki niin sukupuuton uhan alla vesistörakentamisen takia, ettei niitä kannata tulla tänne kalastelee. Joet on mahdottomia suvantoaltaita, joissa lajit on vääristyneet ja tästä maasta ei montaa paikkaa löydy, mihin turistin veisi varsinkaan lohikaloja kalastelemaan. Vaikka kala ei ole se pääasia turistille, niin se että mahdollisuus olisi, on se juttu. Taas jos verrataan ulkomaihin, niin ollaan kuin huuhkajat mm-kisoissa.

Ingessistä nyt tosiaan ei ota ihan selvää, yritetäänkö tässä nyt puffata hoitokalastusta vai poistokalastusta. Niin kuin Börje tuossa sanoi, niin poistokalastus on ympäristörikos toiselta nimeltään, hoitokalastuksessa ei tarvitse miettiä muiden lajien verotusta, koska petokalat laitetaan takaisin tekemään sitä työtä. Sitä työtä, mihin ihminen hukkaa rahat ja ei pysty lähellekkään samaan tehokkuuteen.

Pauliinan väitös oli rakennetuista joista, Oulu, Ii ja Kiiminkijoet(ei rakennettu) Mutta padotuissa joissa ei ole merkitystä koskikunnostuksilla kuin hyvin paikallisesti, koska kalat pyrkivät vaeltamaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Särkiä voitaisiin käyttää ketunrehuna. Särkien hoitokalastus mahdollistaisi näin kettutarhauksen leviämisen myös sisämaahan.
Särjistä voisi valmistaa myös kalasäilykkeitä. Valtio voisi tukea tätä teollisuuden haaraa käyttämällä särkisäilykkeitä ruokahätäapuun.

Toimituksen poiminnat